var1=JUJUTSU SUOMESSA

Jujutsu levisi ulkomaalaisten merimiesten mukana länsimaihin.Voimakkainta lajin kannatus oli Englannissa, josta se levisi myös muualle Eurooppaan. Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin jujutsu saapui 1900-luvun alussa. 

Ruotsin jujutsun pioneeri Viking Cronholm kävi vuonna 1905 Suomessa opettamassa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen oppilaita. Cronholm kirjoitti myös jiujitsu-kirjasen. Ensimmäinen suomenkielinen jujutsu-kirja; ”Dshiu-Dshitsu, taistelutemppuja” ilmestyi samoihin aikoihin. Se oli käännös H.Irving Hancockin jujutsu-oppaasta.

Jujutsua harrastettiin pienissä piireissä 30-luvulla ja vuonna 1932 ilmestyi Elis Sivénin teos ”Jiu-jitsu Opas”. Jujutsu-innostus kasvoi aina ulkomaisen opettajan vieraillessa Suomessa. Lajin harrastus pysyi kuitenkin aina 50-luvuille suppeissa piireissä, lähinnä poliisien ja armeijan keskuudessa.

Helsingin reserviupseerit aloittivat kurssitoiminnan vapaaehtoisen maanpuolustuskerhon jäsenille 50- ja 60-luvun vaihteessa ja lajin suosio lähti kasvuun. Jujutsu-harrastusta vaalittiin erityisesti armeijan ja reserviläisjärjestöjen piirissä. Tuon ajan merkkihenkilö suomalaisessa jujutsu-harrastuksessa oli yliluutnantti Yrjö Levinkoski.

Kaikille avoin jujutsu-ohjaus aloitettiin vuonna 1978. Pääkaupunkiseudulla kiinnostus lajia kohtaan oli kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että syntyi tarve uusille jujutsu-seuroille. 

Jujutsua ryhdyttiin harjoittelemaan vuonna 1977 Helsingin Voimailijoiden salilla ja seura oli Helsingin Jujutsuklubi. Tapiolan Karate Dojo ry otti opetusohjelmaansa karaten rinnalle jujutsun vuonna 1979 ja lajin suosio oli kova. Niin kova että 80-luvun puoliväliin mennessä jujutsu oli jo seuran päälaji.